Vaihdon biisejä

Tänään (tai oikeastaan eilen, kun vuorokausi ehti jo vaihtua) mulla on tenttiin lukemisen lomassa soinut ahkerasti Sunrise Avenuen biisi Hollywood Hills. Oon nähnyt sen musiikkivideon tv:ssä täällä useampaankin kertaan ja tänään rupesin kuuntelemaan sanoja. Jotkin kohdat täsmää kyllä niiin hyvin siihen, mitä ajattelen edellisestä vaihtopaikastani Boonesta ja mitä tulen kesäkuun lopussa ajattelemaan Grazista.

"I take part of you with me now and you won't get it back.

And part of me will stay here. You can keep it forever, dear."

---

"I'm gonna miss you, where ever I go

I'm gonna come back to walk these streets again.

Remember that we had fun together."

Tämän vaihdon aikana tekemäni merkittävin artistilöytö on ollut ehdottomasti Owl City (edellisessä vaihdossa The All-American Rejects). Mulla vaan rupesi yhtenä päivänä soimaan päässä Hello Seattle ja sen jälkeen kuuntelin kyseistä biisiä päivän verran repeatilla. Myös Vanilla Twilightia tuli eräänä viikonloppuna kuunneltua hyvin monta kertaa, vaikka olisi pitänyt opiskella ahkerasti. Onneksi pikkuveli oli siirtänyt mulle koneeltaan musiikkia ennen tänne lähtöä ja siellä oli myös tuota Owl Cityn tuotantoa niin olen saanut biisit myös kännykkään.

Sitten on tietysti ne biisit, joista tulevat mieleen vaihtaribileet ja muut vaihtarit. Pääsiäislomalla Suomessa soitin kavereille tuota seuraavaa Hello-biisiä ja kukaan ei tuntenut. Ehdoton bilebiisi täällä.

Tän viimeisen kappaleen joku vaihtari linkitti ihan vaihdon alussa Facebookiin ja sanoi, että tää on meidän vaihdon biisi. Opettelin kertosäkeen ulkoa ja oli siitä hyötyäkin, kun kyseinen biisi soitettiin nyt SK Sturm Grazin mestaruusjuhlinnassa Hauptplatzilla. Pakko laulaa mukana! "Heut(e) ist so ein schöner Tag. Lalalalalaa..."

Nyt pitää mennä nukkumaan. Huomenna on aikainen herätys, koska mennään parin vaihtarikaverin kanssa Bärenschützklamm-nimiseen paikkaan patikoimaan. Pääsenpähän vihdoin käyttämään tänne raahattuja vaelluskenkiä ja nauttimaan toivottavasti aurinkoisesta, muttei liian kuumasta säästä ja kauniista luonnosta.

Deutsch, deutsch, deutsch

Kaksi kuukautta vaihtoa takana saksankielisessä maassa ja puhun sujuvasti saksaa. NOT. Rehellisesti sanottuna saksan puhuminen on jäänyt harmittavan vähälle. Enimmäkseen tämä johtuu siitä, että vaihtarikavereiden kanssa puhutaan pääsääntöisesti englantia tai suomea (täällä on tosi paljon suomalaisia vaihtareita). Myös kämppisten kanssa tulee kommunikoitua enimmäkseen englanniksi. Pitäisi kyllä tsempata ja yrittää puhua itävaltalaisille kämppiksille saksaa eikä vaihtaa heti kokonaan englanniksi, kun ei yhtä sanaa tiedä. Onneksi koulussa ja kaupassa sentään joutuu kuuntelemaan ja puhumaan saksaa.

Vaihdon alussa saksa oli käytössä nykyistä enemmän. Kiitos tästä kuuluu intensiivikurssille, joka alkoi heti Graziin saapumista seuraavana päivänä. Ennen Suomesta lähtöä en juuri ehtinyt saksaa kertailla, joten ainoaksi valmistautumiseksi kielen suhteen jäi Harry Potter seiskan lukeminen tammikuussa. Pääsin puoliväliin asti Suomessa ja mahdollisesti jatkan kirjan loppuun täällä, koska kerran sain sen kämppikseltä (pitkän odottelun jälkeen) lainaan.

Intensiivikurssin ensimmäisenä päivänä järjestettiin haastattelu, jolla arviolta 150 kurssilaista jaettiin eurooppalaisen viitekehyksen mukaisiin tasoryhmiin. Ennen haastattelua tapasin pari uutta suomalaista vaihtaria ja kasan muita vaihtareita. Oltiin kyllä vähän tyhmiä, kun juteltiin ennen haastattelua vain englantia (ja suomalaisten kanssa tietysti suomea) keskenämme. Oli aika hankala vaihtaa sitten haastatteluun yhtäkkiä saksaksi. Opiskeluvuosissa laskettuna mun pitäisi olla kirkkaasti C1-tasolla, mutta koska en oo saksan opiskeluun koskaan pahemmin panostanut enkä kieltä oikeasti missään käyttänyt, en edes odottanut yltäväni tuolle tasolle. Pakko silti myöntää, että olin vähän pettynyt, kun mut sijoitettiin B1-ryhmään.

Varsinainen kurssi alkoi seuraavana päivänä eli perjantaina. B1-ryhmä oli kyllä kiva ja opettaja Albert Eibel mukava, mutta osa porukasta oli lukenut saksaa vasta puolitoista vuotta ja pelkäsin, ettei B1-ryhmä tuo riittävästi haastetta. Päädyttiinkin sitten toisen suomalaisen, Annen kanssa vaihtamaan B2-tason ryhmään kahden päivän jälkeen ja meidän perässä ryhmää vaihtoi vielä pari muutakin tyyppiä. Jälkeenpäin meitä kyllä hiukan harmitti ryhmän vaihtaminen, koska uuden ryhmän opettaja osoittautui vähemmän mukavaksi (oli hiukan ankara ja valitti välillä aika oudoista jutuista) eikä uusi ryhmä ollut samalla tavalla ryhmä kuin edellinen porukka. Saatiin kyllä uudesta ryhmästä uusia kavereita, mutta ryhmähenkeä ei varsinaisesti syntynyt (paitsi ehkä kerran kun käytiin tunnin jälkeen isommalla porukalla syömässä ja haukuttiin yhdessä opettajaa). :P Opettajan vaihtumisen osalta on tosin virhe saatu nyt aika hyvin paikattua, sillä mun molemmat lukukauden aikana suoritettavat saksan kurssit on Albertin opettamia. :D

Intensiivikurssia kesti kolmisen viikkoa. Opetusta oli joka arkipäivä klo 9-12.15 vartin tauolla. Aika paljon B2-ryhmässä käytiin läpi kielioppia. Suulliset harjoitukset olisivat olleet ehkä hyödyllisempiä mulle, mutta pakko myöntää, että kieliopin kertauskin tuli tarpeeseen. En tiedä, oliko kurssi sisällöllisesti siitä maksetun 150 euron arvoinen, mutta ainakin siellä tutustui mukavasti muihin vaihtareihin. Sekään ei tietysti haittaa, että kurssista sai kuusi opintopistettä.

Intensiivikurssin aikaan normaalit kurssit eivät vielä olleet alkaneet, joten aikaa jäi hengailuun ja tarpeellisten asioiden (mm. Meldezettelin palauttaminen, pyörän huollattaminen, erilaisten korttien hommaaminen, orientaatiotilaisuuksiin osallistuminen) hoitamiseen. Meillä oli tapana käydä joka päivä muiden vaihtareiden kanssa (vaihtelevalla porukalla) lounaalla kurssin jälkeen joko Mensassa (=opiskelijaruokala, kalliimpi kuin Suomessa) tai jossain yliopiston lähellä sijaitsevassa ravintolassa (halvempia kuin Suomessa). Ekana viikonloppuna kävin Gigasportin järjestämällä päivän laskettelureissulla Lachtalissa (Itävallan mittakaavassa pikkupaikka, Suomen mittakaavassa iso), toisena katsomassa SK Sturm Graz vs. KSV Superfund -futismatsia (hyvä peli, mutta katsomossa jäätyi kyllä pahasti) ja kolmannen viikonlopun vietin serkun luona Ljubljanassa. Jos ei tuosta Slovenian reissusta tule koskaan kirjoitettua enempää niin toteanpahan vain, että oli hyvä reissu: Ljubljana yllätti positiivisesti, Postojnska jaman tippukiviluola oli vaikuttava ja majoituspaikka napakymppi (hinta nolla euroa, sijainti loistava ja opaspalvelu toimi mahtavasti). Kiitos Laura!

Nyt täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksan huomenna herätä saksan tunnille. Saksan tunti alkaa klo 8.30 ja tapaan vielä sitä ennen kaksi tyyppiä, joiden kanssa pidämme esitelmän katsomastamme elokuvasta. Olen kyllä iloinen, kun tuo esitelmä on ohi. Sinänsä esitelmän tekeminen ei ollut vaikeaa ja valitsemamme elokuvakin (Jenseits der Stille) oli hyvä, mutta toinen ryhmäläisistäni oli aika rasittava, koska hän unohti ensimmäisen tapaamisemme ja perui toisen tapaamisyrityksen tuntia ennen sovittua aikaa eikä sen jälkeen vastannut kahteen päivään puhelimeen tai Facebook-viesteihin.. Lisäksi kyseinen henkilö ei edes ymmärtänyt olla kovin pahoillaan tapahtuneesta. Kyse oli varmasti pitkälti tämän yksittäisen henkilön luonteenlaadusta, mutta episodi sai silti kaipaamaan suomalaisten luotettavuutta ja tunnollisuutta. Vaikea kuvitella, että vastaavaa olisi tapahtunut suomalaisten kanssa. :)

Gute Nacht!

Venetsia + karnevaalit + TEAM FUN = ikimuistoinen viikonloppu

Viime viikonloppu oli aivan huippu, joten siitä on pakko kirjoittaa nyt heti blogiteksti. :) Kuten otsikko jo paljastaa, olin lauantaina käymässä Venetsiassa karnevaaleilla. Huomasin jo parisen viikkoa sitten asuntolani seinällä mainoksen reissusta, mutta loppujen lopuksi päätös lähtemisestä syntyi melko nopeasti, kun eräänä päivänä Mensassa (opiskelijaruokalassa) lounaalla ollessani sinne tuli muutamia tuttuja vaihtareita, jotka olivat menossa ilmoittautumaan reissulle. Itselläni ei ollut riittävästi käteistä mukana (eikä Visa Electronilla tai luottokorteilla pysty maksamaan täällä juuri missään), mutta lähdin kuitenkin muiden mukana toimistolle. Siellä päätin, että tilaisuus on aivan liian hyvä hukattavaksi ja austraalialaistytön lainaaman rahan turvin ilmoittauduin itsekin heti mukaan. Venetsia ei ollut koskaan ollut matkahaaveideni kohteena, mutta matkan hinta oli alle 50 euroa, valmismatkalle lähteminen helppoa ja muista vaihtareista matkaseura valmiina. Enkä ollut vielä koskaan käynyt Italiassa!

Odotukseni reissulle eivät olleet kovin korkeat ja ennakkovalmistautuminen sisälsi vain vähän tärkeimpien faktojen ja nähtävyyksien googlettelua perjantai-iltana vaihtarikavereiden kanssa vietetyn kivan illan (sis. hiihdon MM-kisojen miesten viestin katsomista porukalla, parhaiden Disneyn elokuvien laulujen kuuntelemista ja illallisen erään vaihtarin luona) jälkeen.

Lähtö päivän reissulle tapahtui klo 4.45 Mensan edestä. Onnistuin olemaan paikalla riittävän ajoissa ja sain istumapaikan vaihtarikavereideni läheisyydestä bussista. Viereeni istui uusi suomalainen vaihtarituttavuus, joka liittyi porukkaamme. Muutama ensimmäinen matkatunti kului unisissa tunnelmissa. Pysähdyksen jälkeen en enää nukkunut vaan loppumatka kului maisemia (Alpit!) ihaillessa ja muiden kanssa jutustellessa.


Perillä ja bussista ulkona olimme joskus yhdentoista maissa. Suuntasimme bussien parkkialueelta vesibusseille, koska käveleminen varsinaisen Venetsian puolelle ei ole mahdollista. Jo bussissa tunnelma oli ollut hyvä ja siinä vesibussia odotellessa viimeistään tunsin, että tästä päivästä tulee onnistunut. Annoimme porukallemme nimen "team fun" ja porukan epävirallisena johtajana Venetsiassa liikkuessa toimi norjalainen Lars, joka oli ollut Venetsiassa kerran aiemmin. Kaikkien yllätykseksi onnistuimme pitämään koko 12 hengen ydinporukan kasassa koko päivän, vaikka Venetsian kadut olivat todella täynnä ihmisiä ja toisista eksymisen vaara suuri, kun osa kulki nopeammin ja osa pysähtyi tekemään ostoksia, ottamaan kuvia tms.

team fun

Venetsiassa oli vierailumme aikana menossa jokavuotiset, noin kaksi viikkoa kestävät karnevaalit. Karnevaaliaikaan ihmiset käyttävät koristeellisia karnevaalinaamioita ja -pukuja tai muita naamiaisasuja ja kaupungissa on paljon erilaisia esityksiä. Karnevaaliaika tarkoittaa myös sitä, että turisteja on erityisen paljon. Aukioilla, suurimmilla kaduilla ja silloilla sekä nähtävyyksien läheisyydessä olikin todella ruuhkaista. Yhdellä sillalla oli poliisi puhaltamassa pilliin, jos ihmiset pysähtyivät esimerkiksi ottamaan kuvia. Jos nyt oikein tunnistin niin juuri siltä sillalta näkyi Huokausten silta. Oli ehkä ihan järkevää siis, että joku on hoputtamassa ihmisiä sillan yli, koska muuten kaikki olisivat pysähtyneet ottamaan valokuvaa ja paikan ohittaminen kestänyt ikuisuuden. Itse tosin hoputtamisesta huolimasta onnistuin napsaisemaan pikaisen kuvan paikalta (alin seuraavista kuvista).

Huokausten sillasta tuli mieleen, että emme päivän aikana juuri keskittyneet nähtävyyksiin. Esimerkiksi vanhin pääkanavan ylittävä, Rialton silta ja Piazza San Marco (Pyhän Markuksen tori) tuli kyllä nähtyä ohimennen, mutta lähinnä keskityimme kaduilla vaelteluun ja tunnelmasta nauttimiseen. Lounaspaikka oli halpa, mutta ruoka lähinnä valmisruuan tapaista eikä edes niin kovin italialaista. Jaoin itse lasagnen ja pitsan toisen suomalaistytön kanssa, kun emme osanneet kumpikaan valita niiden kahden väliltä. Jälkiruuaksi auringonpaisteessa syöty italialainen jäätelö sen sijaan oli hyvää. Muiden suosituksesta innostuin kokeilemaan pistaasijäätelöä ja se oli ihan positiivinen yllätys. Illalla ennen bussille paluuta söimme vielä nopeasti leivät/hampurilaiset snack barissa.

Päivän aikana kiertelyn lomassa moni meistä innostui ostamaan naamion matkamuistoksi ja/tai käytettäväksi Grazissa laskiaistiistaina. Itsekin aloin iltapäivästä etsiä matkan varrelle osuneista kojuista sopivaa naamiota lähinnä ESN:n torstaisiin Welcome Partyihin, koska niiden teemana on "overdressed" eikä minulta löydy teemaan sopivaa asua. Olisin halunnut ostaa Italiassa käsintehdyn naamion, mutta valtaosa kaupan olleista naamioista on valitettavasti "made in China". Päädyin sitten ostamaan lopulta vain niitä bileitä varten naamion viimeisestä mahdollisesta paikasta eli yhdestä bussiparkin vieressä olevasta kojusta. Matkamuistona seinälle/pöydälle laitettavaksi en kyllä näitä "made in China" -versioita itse kelpuuttaisi. Valitettavasti minulle mieleistä, overdressed-teemaan sopivaa naamiota ei illan etsinnöistä huolimatta Italiassa valmistettuna löytynyt.

Kokonaisuudessaan Venetsia oli kyllä mielenkiintoinen, jopa kiehtova kokemus, vaikka en siellä itse haluaisikaan asua. Päivän (ja yön) onnistuneisuudesta suurin kiitos kuuluu kuitenkin matkaseuralleni (team fun). Jossain vaiheessa joku sai idean jatkaa suoraan Graziin saapumisen jälkeen baariin ja siitä Larsin ja hänen kämppiksensä Trondin (joka oli kipeänä kotona) luokse yöksi, jolloin olisimme jo kaikki kätevästi valmiiksi paikalla sunnuntaiaamuksi sovittua lettujen paistoa varten. Näin tapahtui ja niinpä ennen bussille paluuta kävimme ostamassa kaupasta aloittelujuomat bussimatkaa varten. Olimme bussilla kymmenen minuuttia ennen yhdeksäksi sovittua tapaamisaikaa (yksien käyttämättömäksi jääneiden bussilippujen ja pikaisen junamatkan jälkeen). Bussi lähti kohti Grazia puoli kymmenen maissa. Nukuimme pari tuntia, minkä jälkeen kaivoimme pullot esiin. ;) Itse kyllä torkuin vielä loppumatkastakin, kun väsytti. Onnistuimme ilmeisesti pitämään vain vähän meteliä, kun muulta bussiporukalta ei tullut valituksia. Joskus kahden jälkeen saavuimme Graziin ja menimme baariin. Narikkaan sai jätettyä vain takin, mistä seurannut laukku- ja reppukasa baarin nurkassa oli kyllä aikamoinen näky! Vaihdoimme vielä baaria ennen kuin jatkoimme sovitusti norjalaisten luo (aamu)yöksi. Tunnelma oli melko tiivis, kun kymmenen henkeä nukkui olohuoneessa sohvilla ja makuualustoilla. Itse nukuin vastakkainasetetuilla sohvilla kolmen muun tytön kanssa. Tilaa oli niin vähän, että kaikki nukkuivat kyljellään eikä liikkumaan pystynyt käytännössä yhtään, ja peittona meillä oli yksi makuupussi. Yllättävän hyvin tuli silti nelisen tuntia nukuttua! :D

Heräilimme joskus puoli kymmenen maissa, jolloin Trond oli jo tehnyt lettutaikinan valmiiksi. Pancake breakfast yhdessä team funin kanssa kruunasi kyllä ikimuistoisen reissun. Täytyy tosin myöntää, että yli vuorokauden kestäneen seikkailun jälkeen oli myös ihan kiva tulla kotiin ja päästä suihkuun, pesemään hampaat ja vaihtamaan vaatteet. :D Iltapäivällä oli ESN:n järkkäämä opastettu kävelykierros Grazissa, minkä jälkeen olin jo aika väsynyt ja vietin loppuillan rauhassa kotona netissä surffaillen ja kivaa viikonloppua fiilistellen.

Ennen lähtöä ja ensimmäinen päivä

Ajatus vaihtoon lähdöstä syntyi oikeastaan jo oikeastaan edellisen vaihdon aikana. Niinpä vajaa kaksi kuukautta Yhdysvalloista paluun jälkeen palautin hakupaperit seuraavaa vaihtoa varten. Vielä tuossa vaiheessa en puhunut lähdöstä kenellekään, koska en itsekään tiennyt, voinko ja haluanko todella lähteä. Vaihtopaikka tuli ja syksyllä kypsyi päätös siitä, että lähden, vaikka gradu jäisikin kesken. Niinpä marraskuun puolivälissä postitin hakupaperit vastaanottavaan yliopistoon, hain asuntoa Grazista ja tiivistin gradun kirjoitustahtia. Valtaosan käytännön järjestelyistä tein vasta tammikuussa. Tammikuun loppu oli kiireinen, jopa ahdistava, kun mielessä pyöri gradu, muutto ja vaihto. Pakkaaminen oli stressaavaa, vaikka edellisen vaihdon kokemuksesta olikin apua.

Lentoni lähti 2.2. Helsingistä joskus kuuden aikaan aamulla, joten lähdin kotoa jo ennen kolmea. Bussimatkan nukuin ja toisella lennolla torkuin hiukan, mutta muuten valvoin koko yön. Olin suunnitellut nukkuvani molemmat lennot, mutta tapasinkin Helsinki-Vantaan lentokentällä saksan tunnilta tutun opiskelukaverin, joka oli matkalla vaihtoon Wieniin. Niinpä istuin puolityhjässä koneessa hänen viereensä ja juttelimme koko Helsinki-Berliini-lennon. Jossain vaiheessa edessäni istunut tyttö kääntyi meihin ja päin ja kysyi, onko jompikumpi meistä kenties menossa vaihtoon Graziin, koska oli kuullut sanat Graz ja vaihto. Niin tapasin ensimmäisen vaihtarikaverini, Tytin ja sain seuraa myös Berliini-Graz-lennolle. :) Myöhemmin selvisi, että samoilla lennoilla Graziin saapui myös kaksi muuta suomalaista vaihtaria. Tiesin jo etukäteen, että Grazissa tulee todennäköisesti olemaan muitakin suomalaisia, mitä pidän pääosin positiivisena asiana. Olen jo kerran ollut neljä kuukautta tapaamatta yhtään suomalaista, joten minua ei haittaa, vaikka täällä en samaa koekaan. On kiva, että välillä pääsee puhumaan suomea (muutenkin kuin skypessä) ja että ei tarvitse olla yksin kertomassa, miten jokin asia on Suomessa, kun verrataan eri maiden kulttuureja, tapoja jne.

Lento Berliinistä laskeutui Graziin aamukymmenen jälkeen. Minua ja Tytillä oli molemmilla omat tutorit (buddyt) vastassa. Oman tutorini kanssa suuntasin ensimmäisenä tekemään lentoyhtiölle valitusta vahingoittuneesta matkalaukusta. Matkalaukun rikkoutuminen harmitti, koska kyseessä on serkulta lainassa oleva laukku. Lentokenttävirkailija täytti vikailmoituksen ja antoi osoitteen, jonne minun pitäisi viedä laukku näytille. Siellä sitten kerrotaan, voiko laukun korjata vai ostanko tilalle uuden. Onneksi tutorini oli auttamassa minua vikailmoitusta tehdessä, koska virkailija ei selittänyt kaikkea englanniksi, vaan tutor joutui kääntämään osan minulle saksasta englanniksi. Kävin vasta eilen etsimässä paikan, jonne minun pitää viedä laukku näytille ja sovin vieväni laukun sinne maanantaina, koska paikka ei ole tänään perjantaina auki. Korjaaja sanoi puhuvansa vain huonosti englantia (puhuin siis hänen kanssaan eilen saksaa), joten täytyy vissiin hiukan valmistautua sanakirjaa selailemalla maanantaihin.

Lentokentältä tutor toi minut Ikean kautta asunnolleni. Olimme sopineet jo etukäteen Ikea-käynnistä, koska tiesin tarvitsevani asuntoon omat lakanat eikä pyyhekään mahtunut matkalaukkuun. (Jouduin jo nyt maksamaan yhdestä ylipainokilosta kymmenen euroa. Ilmeisesti AirBerliinillä ollaan melko tarkkoja tuosta 20 kilon rajasta ruumaan menevälle tavaralle, kun minä, Tytti ja Wieniin matkannut suomalainen olimme kaikki joutuneet maksamaan ylipainosta.) Asuntolalla kävimme ensin toimistossa hakemassa avaimen huoneeseeni ja sitten viemässä tavarani sinne. Sen jälkeen lähdimme kävelylle. Pyysin tutoriani näyttämään minulle reitin yliopistolle, joten suuntasimme kävelyllä kampukselle ja kaupungin keskustaan. Yliopisto ja keskusta ovat täynnä hienoja, vanhoja rakennuksia, joten tähän kaupunkiin on helppo ihastua. Omaan asuinalueeseeni en ensi näkemältä ollut yhtä ihastunut, mutta ei tämäkään huono ole. Kävellen yliopistolle menee noin vartti ja keskustaan ehkä 20 minuuttia. Keskustassa kävimme tutorini kanssa lähinnä Stockmannia muistuttavan tavaratalon kattotasanteella ihailemassa maisemia ja ottamassa pari kuvaa. Sen jälkeen menimme lounaalle yliopiston lähellä sijaitsevaan Propeller-ravintolaan. Tuolla kerralla taisin syödä vain jotain keittoa, mutta myöhemmin olen pari kertaa käynyt opiskelijoille suunnatussa lounasbuffetissa, jonka hinta on muistaakseni 6,80 ja tarjolla on salaattia, keittoa, kaksi pääruokalajia lisäkkeineen ja jälkiruoka. Viimeksi tarjolla oli esimerkiksi kanaa ja lihavartaita (molemmat todella hyviä) ja ranskalaisia. Propelleriin kannattaakin mennä, jos on oikein kova nälkä (tai jos haluaa lounastaa ulkona).

Tutorillani oli menoa illaksi, joten palasimme kämpille ja hän antoi minulle ruokakassin. Siitä oli iso apu, kun ei heti tarvinnut päästä kauppaan. Ihastuin myös joihinkin tutorin antamiin tuotteisiin niin paljon, että olen käynyt ostamassa niitä myöhemminkin. Esimerkiksi kürbis-grünkern-levite on ehdoton suosikkini, enkä ole toistaiseksi käyttänyt täällä leipäni päällä mitään muuta. :) (Kürbis on suomeksi kurpitsa, grünkern-sanaa ei sanakirja tuntenut, mutta jostain jyvästä on kai kyse ja lisäksi levitteessä on ainakin pieniä suolakurkun paloja.) Sain netin onneksi toimimaan jo ensimmäisen illan aikana. Se tosin vaati soiton isälle Suomeen, kun en itse ihan loppuun asti osannut valita oikeita asetuksia uudelta läppäriltä. Ennen nukkumaan menoa jaksoin vielä surffata netissä yllättävän pitkään siihen nähden, että edellisenä yönä ei juuri ollut tullut nukuttua.

Omat fiilikseni vaihdon ensimmäisenä päivänä olivat kaiken kaikkiaan hiukan sekavat. Oma huone tuntui ihan mukavalta, koska huoneessani minua ennen asuneen suomalaistytön lähettämien kuvien perusteella tiesin, mitä odottaa. Keittiö oli kuitenkin hiukan sotkuinen ja matka yliopistolle tuntui pidemmältä kuin olin kuvitellut. Illalla ehdin jo epäillä sitäkin, oliko vaihtoon lähteminen sittenkään hyvä idea. Vaikka kyse oli enimmäkseen pikkujutuista niin kyllä ne tuntuvat hiukan isommilta silloin, kun on yksin uudessa kaupungissa. Onneksi nuo ajatukset ovat karisseet sitä mukaa, kun olen tottunut uuteen paikkaan ja tutustunut ihmisiin. Yllättävän nopeasti sitä ihminen kuitenkin sopeutuu ja luo uusia rutiineja, vaikka muutos entiseen olisi kuinka iso.

Vihdoin

Olen ollut vaihdossa Grazissa Itävallassa jo kolme ja puoli viikkoa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luoda blogin ja kirjoittaa ensimmäisen tekstin. Tähän alkuun on varmaan hyvä kertoa, mistä on kyse, ihan siltä varalta että tätä lukemaan eksyy myös joku ei-tuttu. Olen opintojensa loppusuoralla oleva opiskelija, joka ensimmäisestä vaihdostaan innostuneena ja valmistumista pakoillakseen päätti lähteä vaihtoon uudemman kerran. Vaihtokohteena on Graz ja Karl-Franzens-Universität. Opiskelen Suomessa Turun kauppakorkeakoulussa ja maisterin tutkinnosta puuttuu enää gradu ja muutama kurssi. Gradu oli tarkoitus saada valmiiksi ennen vaihdon alkua ja melko pitkälle pääsinkin, mutta valmista ei tullut. (En varmaankaan ole ainut, jolla gradutyöskentely ei ole mennyt ihan alkuperäisen aikataulun mukaan.) Toistaiseksi en ole täällä gradutiedostoon koskenut, mutta tarkoitus olisi kyllä kirjoittamista jatkaa, koska viiden kuukauden tauko ei tee gradun valmiiksi saamisesta ainakaan yhtään helpompaa. Vielä en ole päättänyt, suoritanko täällä pääasiassa kursseja vai keskitynkö graduun. Aika paljon riippuu siitä, millaisiksi valitsemani kurssit osoittautuvat. Vaihtoni pääasiallinen tarkoitus ei kuitenkaan ole opiskelu, joten enempää en jaksa kurssivalinnoista tai gradusta nyt jauhaa.

Pidin blogia myös ensimmäisen vaihtoni aikana Pohjois-Carolinassa, Yhdysvalloissa. Tuon blogin pitämisestä viisastuneena en aio luvata yhtään mitään blogin päivittämisen suhteen. :D Vaikka edellisen blogini päivitystahti ei mikään hurja ollutkaan ja vaikka tekstien kirjoittamiseen meni paljon aikaa, halusin luoda myös tästä vaihdosta blogin. En pidä päiväkirjaa, joten blogi on ainut paikka, jonne vaihdonaikaisia tapahtumia ja fiiliksiä tulee kirjattua ylös. Olen tykännyt lukea jälkeenpäin ensimmäisessa vaihdossa kirjoittamiani tekstejä, sillä niiden kautta palaavat hyvät muistot mieleen. Toinen syy blogin perustamiseen on se, että tätä kautta kaverit ja sukulaiset saavat tietää, miten minulla menee. En ehdi nyt kuulumisia kirjoitella, koska olen lähdössä juuri kavereiden kanssa ostoksille, mutta hengissä siis ollaan ja hyvin menee. :)